Viime viikonloppuna eli 5.7. oli Mäntsälässä tanskandoggien erikoisnäyttely jonne lähdimme Lillin kanssa kokeilemaan onneamme. Avaan tätä lausetta kyllä vielä tarkemmin tuolla myöhemmin...
Lilli oli aivan ihana jo edellisenä iltana, pakkailin autoa ja se tiesi aivan täysin että
hänen tavaroitaan viedään autoon. Aina kun menimme ulos ovesta, Lilli suuntasi suoraan autolle päin häntä viuhuen. Joka kerta se oli kovin pettyneen oloinen, kun sanoin ettei vielä mennä. Viimein sunnuntaina pääsin sanomaan, että "Nyt autoon!" ja kyllä oli koira maailman onnellisin...
Lilli (kuten kaikki aikaisemmatkin doggini) on aivan mahtava matkustaja. Se nukkuu koko matkan, jarruttaessa saattaa nostaa vähän päätään ja katsoa joko ollaan perillä, mutta jatkaa koisimista heti matkan jatkuttua. Ainoa "vika" siinä on, että se haukkuu ihmisiä autosta. Siis jos käymme esimerkiksi tankilla, Lilli komentaa jokaisen ohi kävelevän... Kotonakaan se ei hauku niin paljon kuin autossa ollessaan. Mutta onhan se
hänen autonsa. Lilli kyllä yleensä tuonkin turhanpäiväisen komentamisen lopettaa, kun sille vain sanoo että nyt sitten hiljaa.
Perillä nappasin koko tavarakuorman nopeasti ulos autosta ja raahasin ne Lillin siskon, Maikin häkin lähettyville. Kuljetan häkkiä aina mukana näyttelyissä, Lilli rauhoittuu sinne hyvin ja itse saa kädet välillä vapaaksi esimerkiksi syömiseen, kuvaamiseen, vessassa käymiseen... Se vain helpottaa niin suuresti näyttelyissä olemista ja viihtymistä. Ja edelleen, Lilli rauhoittuu sinne, se viihtyy noilla paikoilla häkissään. Lisäksi yksi todella suuri plussa on se, että välttyy vieraiden koirien nuuskimiselta. Esimerkiksi kennelyskä tarttuu todella herkästi koirien nuuskiessa toisiaan. Omalta koiraltani kiellän kyseisen "toiminnan" aina, se ei saa vieraita koiria mennä haistelemaan, mutta milläs vältyt muiden koirien nuuskimisilta? Valitettavasti näyttelyistä löytyy myös sellaisia välinpitämättömiä ihmisiä jotka eivät tätä asiaa huomioi ja koirat kulkevat löysällä narulla päästen jokaisen vastaantulevan koiran iholle... Tai en tiedä onko se välinpitämättömyyttä vai eikö ihmiset vain tajua tätä, mutta joka tapauksessa. Noh, se siitä saarnasta.
 |
| Lillin sisko "Maikki" |
Oli kyllä todella mukavaa päästä näkemään paljon tanskandoggeja samassa paikassa. Oma haaveeni olisi omistaa joskus vielä ns. "tiikerinvärinen" uros ja niitä tulikin ihailtua kovasti. Keskityin enimmäkseen yleiseen hengailuun ja ihmisten kanssa jutteluun enkä niinkään kuvailuun, siispä kuviakin näyttelyistä on hyvin vähän. Onneksi Lillin siskon omistajilla oli kamera mukana ja sain kuvia Lillistä kehässä! Lillin kuvat siis by J-P.
Mites meillä sitten meni? Lilli esiintyi todella hyvin. Tuomari antoi TODELLA vähän aikaa koiran asettamiseen, sain siirrettyä juuri yhden jalan, kun pyydettiin jo liikkumaan johonkin suuntaan ja taas sama juttu hetken päästä. Koira tarvitsisi vielä vähän enemmän aikaa tuohon ja minä vielä vähän enemmän... Pieni ongelma on vielä se, että Lilli vetää hihnaa vasten juostessa, yrittää siis saada kuonon maahan. Mokomakin jälkikoira. Aika hyvin sen saa houkuteltua puheella nostamaan nuppi ylöspäin... Mutta niin, Lilli esiintyi mainiosti ja
minä en jännittänyt!! Ensimmäinen näyttely jossa ei kehän jälkeen jalat olleet maitohapoilla jännityksen vuoksi.
Melkein kirjoitin äskeisen lauseen loppuun, että jes nyt on kivaa kulkea näyttelyissä, mutta pirun EH! Siis erittäin hyvä on
ERITTÄIN HYVÄ. Oikeasti. Mutta kun itse olen maailman huonoin häviäjä ja pidän koiraani
ERINOMAISENA joten olisin halunnut niin kovasti sen ERIn. Lisäksi hieman otti päähän se, että arvostelussa luki vain päästä ja ylälinjasta, ei esimerkiksi mitään liikkumisesta tai esim. Lillin hienoista kulmauksista.
Mutta tätä se on. Avaan siis tuota lausetta alusta: "lähdimme Lillin kanssa kokeilemaan onneamme". Olen aina ollut ihminen joka tykkää säännöistä kilpailuissa. Siis sellaisista säännöistä, että kun pudotat tuon saat tämän verran virhepisteitä ja se voittaa jolla on vähiten virhepisteitä ja/tai nopein aika, jne. Sitten kun mennään sellaisiin lajeihin missä mielipiteet ratkaisevat niin... Silloin ei oma pää meinaa olla mukana menossa. Hevosten kanssa esimerkiksi kouluratsastus. Arvostelulaji, jossa määrää myös se mistä tuomari henkilökohtaisesti tykkää. Jos suoritat hyvin, mutta tuomari ei tykkää suomenhevosesta (jolla siis ratsastat), saatat saada huonommat pisteet kuin se epätasaisemmin mennyt liitokavio puoliverinen. Sama hevosnäyttelyissä ja hiljalleen olen huomannut, että myös koiranäyttelyissä.
Tanskandogeissa on periaatteessa kahta linjaa: jenkki ja eurooppalainen. Eurodoggi on jytkympi, jenkkidoggi sirompi. Lilli menee ehkä tuon jenkin puolelle. Siksi hihkuin ilosta, kun erkkariin oli valittu jenkkituomarit. Linjaus ei silti mennyt ihan niin yksiselitteisesti eikä tietenkään pitäisikään mennä, kummastakin linjasta kun voi löytyä mahtavia, rodunomaisia koiria. Mutta olisi edes jonkinlainen kaava! Tarvitsen sääntöjä! Oikeita sääntöjä, en niitä poikkeuksia säännöissä!
Kyllähän se pitää siis sanoa, että pettymyksen savu nousi korvista sen kehä-avustajan
"ERITTÄIN HYVÄ!" -kajautuksen jälkeen. Kiva kiva hyvä koira. Kehuin Lilliä, lähdin kehästä, laitoin koiran häkkiin ja annoin sille sinne vettä, sitten vaivuin hetkeksi aikaa ajatuksiini sen pettymykseni kanssa. Mietin, että onko tässä mitään järkeä. Maksaa maltaita ja kiertää pitkin Suomea (vielä pitkin Suomea, katsotaan koska lähdetään rajan yli muualle) kokeilemassa onneaan, että jos se tuomari tykkäisi tänään meistä enemmän kuin muista.
 |
| Lilli ja Maikki. Lilliä ei paljon enää jaksa kiinnostaa... |
Mutta piru vie sitähän se on ja siihen on ryhdytty. Kierretään sitten. Otetaan kaikki myös irti niistä reissuista ja pidetään ensisijaisesti näyttelypäiviä tilaisuutena tavata muita samanhenkisiä ihmisiä ja myös Lillin sukulaisia. Nytkin oli ihanaa nähdä Lillin sisaruksia ja myös Lillin emä. Katsoa miten siskokset kasvavat ja miltä se emä näyttää siinä pentujensa rinnalla... Mukavahan tuokin päivä oli, en minä sitä sano. Nyt vain täytyy kaivaa jostain se näyttelynaamari kasvoilleen ja hymyillä jokaisen
"ERITTÄIN HYVÄ!" -kajautuksen jälkeen ja kajautella vaikka
"JUHUU!" -huutoja perään. Vaikka väkisin, kyllä se sieltä ehkä tulee sitten joskus ilman pakottamistakin.
Niin ja pyörähdettiinhän me kasvattajakehässäkin. Se oli hauskaa! Hauskaa oli myös huomata se, että siinä kohtaa kun me ei sitten kasvattajakisaa voitettukaan ja taas huono häviäjä minussa meinasi nostaa päähän, "tiimikaverin" onnittelut, halit, hymyt ja seläntaputukset saivat tuon häviäjän laskemaan päänsä ja tilalle nousi se tyyppi, joka oli vain onnellinen siitä että oli juuri sillä hetkellä juuri siinä paikassa. Kiitos <3 Katsokaa nyt kuinka meidän tiimi on niin hienosti synkassa, kiitos Taijan joka meitä paimensi!
Näillä mennään ja ensi kuussa kokeillaan onneamme Nokialla ja Sastamalassa. Vuorossa vähän pienemmät ryhmänäyttelyt, meille ensimmäiset sellaiset kun tähän mennessä kierretyt ovat olleet KV- ja KR-näyttelyitä. Ihan mukavaa päästä vähän pienempiinkin geimeihin pyörähtämään. Olen odottanut yhden kuohuviinipullon kanssa sitä ERIä ja SAta (sertin arvoinen) joten josko sen saisi jo ensi kuussa aukaista... Yritän silti hymyillä vaikken kuohuviinipulloa saisikaan aukaista vielä ensi kuussakaan!
 |
| Lillin kaaaaunis emä, Taika <3 |
